Varhaisesta infektiosta puhutaan, kun vauva sairastuu ennen 7 vuorokauden ikää. Myöhäisessä infektiossa sairastuminen tapahtuu yli 7 vuorokauden iässä. Varhaisista infektioista 90 prosenttia ilmaantuu ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Varhaisessa infektiossa tartunta tapahtuu yleensä nousevana infektiona lapsiveden kautta tai alatiesynnytyksen aikana äidin synnytyskanavasta. Suurin osa vastasyntyneiden varhaisista GBS-infektioista voidaan ehkäistä antamalla GBS-positiivisille äideille mikrobilääkeprofylaksi vähintään 4 tuntia ennen lapsen syntymää.
Ennen synnytystä tai synnytyksen aikana saadun tartunnan riskitekijöitä ovat äidin GBS-kolonisaatio, edellisen lapsen GBS-infektio, äidin kuume, kohtutulehdus, lapsivedenmeno yli 18 tuntia ennen lapsen syntymää sekä äidin viivästynyt antibioottihoito näissä tilanteissa. Mitä ennenaikaisempi ja pienempi lapsi on, sitä suurempi on vastasyntyneen infektioriski. Jos lapsi kuuluu infektioriskiryhmään, tutkitaan CRP ja pieni verenkuva 24–36 tunnin iässä. Jos näissä on poikkeavaa, vastaukset ilmoitetaan lastenlääkärille, joka päättää jatkonäytteistä ja toimenpiteistä. Infektioriskissä olevalta vastasyntyneeltä seurataan sairaalassa sydämen sykettä, hengitystiheyttä ja lämpöä vähintään 1,5 vuorokauden ajan.
Vastasyntyneen infektio-oireet vaihtelevat suuresti. Tavallisia infektio-oireita ovat naristava tai tiheä hengitys, käsittelyarkuus, itkuisuus, huono syöminen, alentunut yleiskunto, lämmön vaihtelu, kellastuminen ja kalpeus. Infektioepäilyn herätessä vastasyntynyt vauva tarvitsee lastenlääkärin arvion ja laboratoriotutkimuksia. Selvästi oireiselta lapselta otetaan veriviljely ja hänelle aloitetaan antibioottihoito. Hoidon kesto määräytyy taudinkuvan ja veriviljelyvastauksen perusteella.
Yleisin vastasyntyneen sepsiksen aiheuttaja on GBS. Yleensä lapsi sairastuu ensimmäisten päivien aikana, mutta osa sairastuu vasta kotiutumisen jälkeen. Mikäli vauvan vointi poikkeaa aiemmasta, tulee ottaa herkästi yhteyttä joko synnytyssairaalaan tai lastenlääkäriin.