Kun kohtukuolema on todettu, perheelle selitetään selvästi, mitä on tapahtunut. Tulovaiheen vastaanottokäynnin yhteydessä odottajasta otetaan heti ensimmäiset infektio- ja verinäytteet. Lapsivesipunktiolla voidaan selvittää, onko kuoleman aiheuttanut äkillinen syy vai onko ollut kyse pidempiaikaisesta sikiön ahdinkotilasta.
Kohtuun kuollut lapsi synnytetään yleensä alakautta normaalilla synnytysosastolla. Synnytyksen hoidossa käytetään samoja kivunlievitysmenetelmiä kuin muissakin synnytyksissä. Mikäli synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, se käynnistetään. Keisarileikkaus on tarpeen tehdä vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaavassa tilassa. Tällaisia ovat muun muassa runsas verenvuoto istukan ennenaikaisen irtoamisen yhteydessä sekä hyvin vaikea pre-eklampsia eli aiemmalta nimeltään raskausmyrkytys. Keisarileikkaukseen päädytään myös, jos alatiesynnytys on mahdoton etisen istukan tai esimerkiksi sikiön virhetarjonnan vuoksi. Perätila ei ole alatiesynnytyksen esteenä.
Kohtukuolematapauksessa synnytyksen ajankohdalla on harvoin kiire. Kun kuolema on todettu, perheelle annetaan usein mahdollisuus lähteä kotiin ja palata takaisin sairaalaan esimerkiksi seuraavana päivänä, mutta osa haluaa jäädä sairaalaan saman tien. Tulevaa synnytystä valmistellaan antamalla esilääkitys suun kautta. Sekä odottaja että puoliso voivat saada tarvittaessa ahdistusta rauhoittavan lääkkeen tai nukahtamislääkkeen.
Perheen kanssa sovitaan yhdessä, milloin synnytystä aletaan käynnistämään. Synnytyksen käynnistyksessä voidaan käyttää kaikkia samoja menetelmiä kuin muissakin synnytyksissä. Jos odottajan veriryhmä on RhD-negatiivinen, odottajalle annetaan anti-D-immunoglobuliinipistos.
Synnytyksen jälkeen
Vanhemmilla on oikeus hyvästellä lapsensa. Vanhempia rohkaistaan katsomaan lasta, ottamaan syliin ja viettämään aikaa lapsensa kanssa, vaikka vanhemmat saattavat arastella kuolleen lapsensa kohtaamista.
Synnytyksen jälkeen synnyttäjä ja puoliso tai muu lähiomainen sijoitetaan omaan huoneeseen, missä he voivat yöpyä ja olla rauhassa keskenään.
Kohtukuolematapauksessa kysytään omaisten lupa ruumiinavaukseen. Lupa tulee allekirjoittaa. Avauksen tarkoituksena on selvittää kohtukuolemaan vaikuttavia ja johtaneita syitä. Syiden mahdollinen löytyminen voi auttaa seuraavan raskauden suunnittelussa ja raskausseurannan huomioimisessa. Vanhemmilla on oikeus myös kieltäytyä ruumiinavauksesta. Hautausjärjestelyissä auttaa sairaalateologi yhdessä sairaalahenkilökunnan kanssa.
Maidonnousua rintoihin estetään niin sanotulla prolaktiinihormonin eritystä estävällä lääkkeellä. Kotiin on lupa lähteä, kun on varmistettu, että synnytyksestä toipuminen on lähtenyt normaalisti käyntiin, ja vanhemmat ovat siihen valmiita.
Jälkitarkastus
Noin 10–12 viikkoa synnytyksen jälkeen tapahtuvassa jälkitarkastuksessa käsitellään äidin fyysisen ja psyykkisen toipumisen lisäksi vauvan kohtukuolemaan johtaneet syyt ja käydään läpi kaikki tutkimustulokset. Synnyttäjällä ja puolisolla on mahdollisuus kysyä kaikki mieltä askarruttavat vauvan kuolemaan liittyvät kysymykset. Myös seuraavan raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan keskustella. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio. Jälkitarkastuksessa tehdään myös gynekologinen tutkimus.