Useimmilla pahoinvointi ja oksentelu alkavat 4.-7. raskausviikon kohdalla, joillakin jopa aiemmin, mutta kaikilla yleensä ennen 9. raskausviikkoa. Usein myös haju- ja makuaistit herkistyvät. Oireet ovat usein voimakkaimmillaan aamulla, mutta pahoinvointia voi esiintyä mihin vuorokauden aikaan tahansa tai sitä voi olla koko ajan.
Raskauspahoinvointiin ei ole pystytty osoittamaan yhtä selvää syytä. Taustalla on ajateltu olevan muun muassa hormonaaliset syyt. Istukkahormonin (beeta-HCG) pitoisuudet eivät korreloi suoraan pahoinvoinnin vaikeusasteen kanssa. Kuitenkin pahoinvointi on voimakkaampaa esimerkiksi monisikiöraskauksissa, joissa beeta-HCG:n pitoisuus on tavallista suurempi. Yleensä pahoinvointi menee ohi 16. raskausviikkoon mennessä.
Raskauspahoinvointi ja oksentelu eivät aiheuta keskenmenoja, eivät lisää ennenaikaisen synnytyksen vaaraa eivätkä aiheuta sikiön kasvun hidastumista. Vaikeasta raskauspahoinvoinnista (hyperemesis gravidarum) kärsii noin yksi nainen sadasta. Sen aiheuttama oksentelu on usein toistuvaa ja rajua. Pahoinvointi ja oksentelu aiheuttavat hyvin harvoin ongelmia raskauteen. Vaikea raskauspahoinvointi jatkuu yleensä reilusti ensimmäistä kolmannesta eli 12.–13. raskausviikkoa kauemmin.
Pahoinvointiin auttaa usein pienien välipalojen syöminen usein päivän aikana. Juomisen ja syömisen tärkeys pitää muistaa pahoinvoinnista huolimatta.
Raskauspahoinvointiin ei ole suoraan lääkehoitoa vaan elämäntapa- tai ruokavaliohoito useimmiten auttaa. Psyykkistä rasitusta aiheuttavia harrastuksia kannattaa vähentää ja lepoa lisätä. Ruokailussa kehotetaan syömään vähän kerralla, välttämään raskaita, rasvaisia ja mausteisia ruokia ja nauttimaan mieluimmin ruokia, jotka itsestä tuntuvat hyviltä.
Lääkärin tutkimuksiin tulee hakeutua, mikäli yleinen vointi heikkenee ja siihen liittyy oksentelua ja painonlaskua.