Suhteet omiin vanhempiin saavat vanhemmuuden myötä uuden merkityksen. Mieleen voi muistua mukavia asioita, joista piti lapsena, ja kokemuksia, joita haluaa nyt jakaa oman lapsen kanssa. Parhaimmillaan vanhemmuus onkin mahdollisuutta elää uudelleen lapsuuden positiivisia kokemuksia. Saa hyvän syyn laskea pulkalla, kiipeillä puissa, leikkiä piilosta tai lukea satuja!
Jokaisen lapsuuteen kuuluu myös epämieluisia asioita: kokemuksia, joita ei olisi halunnut kokea, ja tunteita, joita ei olisi halunnut tuntea. Myös nämä kokemukset ja tunteet aktivoituvat vanhemmuuden myötä. Joskus vaikeat vaiheet tai hankalat ihmissuhteet lapsuudesta tulevat mieleen niin voimakkaasti, että niihin on hyvä pysähtyä. Voi olla tärkeää antaa tilaa ja mahdollisuus tutkia omaan lapsuuteen liittyviä tunteita ja kokemuksia, jotta oma vanhemmuus ei kuormittuisi liikaa lapsena tai nuorena koetuista pettymyksistä tai vaikeista ihmissuhteista.
Odotusaikana haluat ehkä tutustua omaan lapsuuteesi uudelleen. Apuna voit käyttää läheistesi haastattelua. Kyselemällä lapsuudestasi saatte mahdollisuuden palata yhdessä takaisin elämäsi alkujuurille omiin ja läheistesi muistoihin. Samalla voit pohtia, millaisia tulevaisuuden muistikuvia haluat tarjota omalle lapsellesi.
Jos sinulla on mahdollisuus haastatella vanhempiasi tai muuta läheistä henkilöä lapsuudestasi, voit kysyä esimerkiksi
- Millaista oli aika, kun sinua odotettiin?
- Miten syntymäsi käynnistyi ja eteni?
- Millainen oli syntymäsi hetki ja mitä vanhempasi muistavat siitä?
- Millaisia olivat ensimmäiset päivät, viikot ja kuukaudet?
- Millainen vauva olit?
- Kuka sinua hoiti?
- Mistä pidit vauvana, mikä sai sinut nauramaan?
- Mistä et pitänyt tai pelkäsitkö jotakin?
- Miten nukuit?
- Keitä kuului perheeseesi, kun synnyit?
- Oliko sinulla ”työnimi”?