Radiologisia tutkimuksia käytetään paljon eri sairauksien todentamiseen sekä hoidon vaikutusten seurantaan. Tavallisimpia radiologisia tutkimuksia ovat röntgenkuvaus kuten keuhkojen, luuston, rintarauhasten ja hampaiden kuvaukset sekä ultraääni, tietokonetomografia, magneettikuvaus sekä erilaiset toimenpiteet. Radiologiset kuvantamismenetelmät jakautuvat röntgensäteilyä ja muita tekniikoita käyttäviin menetelmiin. Röntgensäteilyn käyttö radiologiassa perustuu säteilyn kykyyn läpäistä erilaisia kehon kudoksia eri tavalla ja toisaalta siihen, että säteily vaimenee eri kudoksissa eri tavoin riippuen muun muassa kudoksien tiheydestä. Elinten ja tautitilojen erottumista kuvissa voidaan tietyissä tutkimuksissa parantaa käyttämällä varjo- ja tehosteaineita. Alun perin termi radiologia tarkoitti vain säteilyn käyttöä lääketieteellisiin tutkimus- ja hoitotarkoituksiin. Nykyisin myös muut kuin säteilyä käyttävät lääketieteelliset kuvantamismenetelmät, esimerkiksi ultraääni ja magneetti, luetaan radiologian piiriin. Lisäksi radiologialla tehdään yhä enemmän myös hoidollisia toimenpiteitä esimerkiksi paikallisten syöpäkasvaimien hoito, verisuonitukosten avaaminen, verenvuotojen tukkiminen. Radiologisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin tarvitaan aina lääkärin lähete. |